Водские и ижорские народные песни

На ижорском языке

Päivöin poiga valgiaine,
Mannun poiga, mies mattaal(a)

saduloi sada hevoista,
sada ratsutta ragenz(i)

sattoihe sattulavöihe,
tuhattihe valjahiss(e),

valjahat vaselle paistoid,
suitset kullin kuumoittiid.

Mäni Tuonelda tüärdä,
Manalalda morziand(a).

Tuoni istui tien selällä,
Maan-allain maan rajall(a).

Küzüi Tuonelda tüärdä,
Manalalda morziand(a):

“Anna, Tuoni, tüttöjäzi,
Maan-allain marjojaaz(i)!”

Tuoni vaide vastaeli:
“Ku siä tehned miun tekkoon,

ku siä käüned miun kässüün,
assud jalkoi askeloond:

ku juoksed verriizen verssan
niegloin nenniiä müöd(e),

niegloin nenniiä müöde,
kervehen terriiä müöd(e),

kassurin kassooja müöde,
naskalin nassooja müöd(e).”

Päivöin poiga valgiaine
otti tuonkin tehhäksee(he) –

kuite ilma ollakseehe,
naizeda elelläksee(he)?

Paha on naizeda elellä,
paha paijan sotkiad(a),

kurja naizeda elellää,
kurja ilma kumppalid(a).

Päivöin poiga valgiaine,
Mannun poiga, mies mattaal(a)

saduloi sada hevoista,
sada ratsutta ragenz(i)

sattoihe sattulavöihe,
tuhattihe valjahiss(e),

valjahat vaselle paistoid,
suitset kullin kuumoittiid.

Mäni Tuonelda tüärdä,
Manalalda morziand(a).

Tuoni istui tien selällä,
Maan-allain maan rajall(a).

Küzüi Tuonelda tüärdä,
Manalalda morziand(a):

“Anna, Tuoni, tüttöjäzi,
Maan-allain marjojaaz(i)!”

Tuoni vaide vastaeli:
“Ku siä tehned miun tekkoon,

ku siä käüned miun kässüün,
assud jalkoi askeloond:

ku toi ujud uhluizessa,
läbi pangan paineleed,

ku külvet tulliizen saunan,
tuli tuiskaa ikkunast(a),

lemmen löühähti ovesta.
Siiz miä annan ainueen(i).”

Päivöin poiga valgiaine
otti tuonkin tehhäksee(he) –

kuite ilma ollakseehe,
naizeda elelläksee(he)?

Paha on naizeda elellä,
paha paijan sotkiad(a),

kurja naizeda elellää,
kurja ilma kumppalid(a).

Päivöin poiga valgiaine,
Mannun poiga, mies mattaal(a)

saduloi sada hevoista,
sada ratsutta ragenz(i)

sattoihe sattulavöihe,
tuhattihe valjahiss(e),

valjahat vaselle paistoid,
suitset kullin kuumoittiid.

Mäni Tuonelda tüärdä,
Manalalda morziand(a).

Tuoni istui tien selällä,
Maan-allain maan rajall(a).

Küzüi Tuonelda tüärdä,
Manalalda morziand(a):

“Anna, Tuoni, tüttöjäzi,
Maan-allain marjojaaz(i)!”

Tuoni vaide vastaeli:
“Ku siä tehned miun tekkoon,

ku siä käüned miun kässüün,
assud jalkoi askeloond:

ku siä teed munnaaha solmen,
solmen tundumattomaks(i),

jott’ei päivöi pääsekkähä,
kuu jumala alendelekaa;

punod nuoran rummenista,
aganoista sään azed(ad);

kuin vaa teed meroihe sillan,
laaid sillan Laugahass(e)

üksin öizistä vezoista,
kahen vuoen kandoloist(a);

ku taot tammen tanvahasse,
tamme’e tassaized oks(ad),

igä oksalle ommenan,
igä puuhu päähkenäiz(en),

laaid linnud laulamaha,
käet kullin kukkuma(ha).”

Päivöin poiga valgiaine
otti tuonkin tehhäksee(he) –

kuite ilma ollakseehe,
naizeda elelläksee(he)?

Paha on naizeda elellä,
paha paijan sotkiad(a),

kurja naizeda elellää,
kurja ilma kumppalid(a).

Päivöin poiga valgiaine,
Mannun poiga, mies mattaal(a)

saduloi sada hevoista,
sada ratsutta ragenz(i)

sattoihe sattulavöihe,
tuhattihe valjahiss(e),

valjahat vaselle paistoid,
suitset kullin kuumoittiid.

Mäni Tuonelda tüärdä,
Manalalda morziand(a).

Tuoni istui tien selällä,
Maan-allain maan rajall(a).

Küzüi Tuonelda tüärdä,
Manalalda morziand(a):

“Anna, Tuoni, tüttöjäzi,
Maan-allain marjojaaz(i)!”

Tuoni vaide vastaeli:
“Ai miä polloine poig(a),

ai miä polloine poiga,
polloin poiga pikkarain(e),

tein senen, midä ei pittänt:
annoin aino tüttäreen(i),

idedin ementüeeni,
vedüdin pozet verrööv(äd).

Ei oiz Aino annettava,
helle tüttö ei heidettäv(ä),

helle tüttö ei heidettävä,
pää kassoi ei kaodettav(a).”